Älä kauhistele lapsen kakkaa tai omaan kehoon tutustumista

Osana lasten seksuaalikasvatusta ja -terveyttä ovat vessakäytännöt ja miten niihin suhtaudutaan, sekä oman kehon ihmettely. Jos jo pieni vauva saa kuulla koko ajan kauhistelua, yökkäilyä ja kuinka ylipäätään inhottavaa esimerkiksi hänen kakkavaippansa ovat, ei ole mikään ihme, jos kuivaksi opetellessa ja sen jälkeen tulee haasteita. Kakkaan kannattaa siis suhtautua neutraalisti tai iloiten, eikä tehdä siitä sen suurempaa numeroa. Jos lapsi itse ihastelee toteutustaan pottaan, voi hehkutukseen totta kai osallistua. Tärkeintä, ettei lasta nolata eikä hän koe, että kakkaaminen on aikuisten mielestä inhottavaa. 

 

Lapsen opetellessa vessakäytäntöjä omatoimisesti kannattaa antaa prosessille aikaa ja tuoda lempeästi esille, että aikuinen auttaa hygieniassa, mikäli se ei lapselta vielä riittävän hyvin onnistu, muttei jälleen nolata häntä. On hyvä muistaa opettaa pienestä pitäen, miten pyyhitään pimpistä peppuun päin, ja miten pimppi, peppu ja pippeli pestään vedellä.

 

Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita omasta kehostaan, ja siihen tutustumista ei kannata kieltää, eikä varsinkaan aiheuttaa mihinkään kehonosiin häpeää pitämällä niitä “ällöttävinä” tai muuten epäsopivina koskea. Omaan kehoon saa itse koskea, ja on hyvä myös opettaa, että erityisesti uimapuvun alle jäävät kehonosat ovat oikein tärkeitä ja sillä tavalla yksityisiä, ettei niihin saa toiset koskea ilman lupaa. 

Tosielämän esimerkkitarina siitä, miten lapsi löysi pippelistä uusia ulottuvuuksia:

 

Neljävuotias lapsi istui saunan lauteilla tyytyväisesti pippeliään hypläten. Yhtäkkiä hän oivaltaa vetää esinahan taakse ja hänen katseensa on samassa hetkessä ihmetyksen ja innostuksen sekoittama. Hän nostaa katseensa ylös kohti äitiä ja toteaa melkein innosta kiljuen oman terskansa nähdessään “äiti! Vauva, vauva syntyy!!!” 

Äiti vastaa: “Rakas, se ei ole vauva, vaan sieltä kurkistaa sinun pippelin pää, jota voi myös sanoa terskaksi.” 

Lapsi toteaa edelleen mielenkiintoa katseessaan “Aaa!” ja vetää esinahkaansa päälle ja pois. Kylpyyn mennessään äiti ohjeistaa lasta vetämään hupun päälle, jotta pippeli on suojassa pöpöiltä ammeessa. No, tämä johti siihen, ettei ammessa enää ollutkaan niin mielenkiintoisia leikkejä, jotka voittaisivat uuden kehon upeuden ihmettelyn, ja tavallinen saunan ja ammeen välillä suhaaminen alkoi. ❤️💪🏻

 

Lapsi oli löytänyt terskansa. Seuraavana päivänä päiväkodin eteisessä lapsi kuiskaa vielä: “Mamma, mikä se liila juttu siellä pippelissä olikaan nimeltään?” 

“Tarkoitatko terskaa?” 

“Joo” 

“No, mitä siitä?” 

“Kerron Atelle”

“Okei”

 

Mikä tässä tositarinoissa on ihaninta? Ettei lasta kielletty koskemasta pippeliin, ei keksitty mitään “lapselle sopivampia sanoja” kehonosille eikä lasta nolattu tilanteessa. On tärkeää ja turvataitoja, että lapsilla on sanat kehonosilleen ja niistä puhutaan oikeilla nimillä. 

“Kaikkein salaisimmat kysymyksesi ovat yleensä niitä kaikkein yleisimpiä”

Sara & Sonja

Like
1

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *